Pituutta tästä pötköstä löytyy 162 senttiä.  Leveyttä saman verran! No ei ihan, mutta entisillä elämäntavoillani sekin olisi ollut vaihtoehto. Paino tällä hetkellä 92-93 kg. Vaihtelee päivässä paljon, ilmeisesti olen siis täynä nesteitä. Sisarukseni voivat varmasti paikallistaa tuon nesteitten sijainnin ruumiissani...

Reipas kaksi vuotta sitten painoin pahimmilaan muistaakseni 110 kilon kieppeillä. Ilmeisesti lapsentekopuuhat kävi urheilusuoritteista, sillä paino putosi puolessavuodessa kymmenisen kiloa.

Tytärtäni odottaessa, ensimmäisellä neuvolakäynnillä Huhtikuussa -09 panoni oli 96,7 kg. Alkuraskaudessa paino laski ja kävin 93,4 kilossa, kunnes painonnousu lapsen mukana alkoi. Synnytyslaitokselle lähtiessä paino oli 105,7 ja synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksessa  painoni 97,3.

Ennen raskautta olin asennoitunut siihen, että minusta tulee 150 kiloinen punkero, joka ei jaksa edes lapselleen vaippaa vaihtaa. Olihan niin käynyt muillekin sukulaisilleni! No ei ehkä nyt sentään ihan noin, mutta kiloja oli jäänyt reippaasti raskauksista äitini suvun naisille. Olin siis ylpeä itsestäni, tyytyväinen ulkonäkööni ja keräsin kehuja muuttuneesta ulkomuodostani.

Imetysaikana paino tippui sen enempiä rehkimättä. Pelkkä imetys kuluttaa 500 kaloria päivässä. Onhan se rankkaa maata sängyllä kirjaa lukien, kun pikkuinen lutkuttaa tissiä.  Vaikka ei viimetalven pakkasten ja tytön lievän keskoisuuden takia pahemmin päästy kolmeen kuukauteen ulkoilemaan, kaloreita kului maatessakin ja se kyllä näkyi. Alin puntarilukemani tälle aikajaksolle on parin kuukauden takaa 91,3 kg.

Sitten loppui imetys ja kaupan päälle sain kokonaisen kilon lisäpainoa. Tajusin, että jos aion mahtua kirkon ovista ensi syksynä morsiuspuvussa sisälle, on jotakin tehtävä. Niinpä ensimmäistä kertaa elämässäni päädyin lahduttamaan. Elämäntapamuutos on lähtenyt liikkeelle jo raskausaikana, joten lähtökohdat on siinä suhteessa hieman helpommat. Siskoni kanssa minulla on nyt yhteistyö-&avunantosopimus joka pitää sisällään tsemppaamista, elämäntapamuutoslupauksia ja onnistumisten itsearviointia viikottain sekä tietysti sakkoa epäonnistujalle. Joululla odottaa hemmottelupalkinto kumpaakin, sillä yrittäminen pitää aina palkita. Huilut maksaa se, kummalla epäonnistumisia on enemmän. Tulos tähän asti on se, että painoni ei ole enempää noussut.

Seuraavaksi pitäisi saada se laskuun…muuhunkin kuin kauppalaskuun.