VIime viikolla postilaatikkoon kopsahti Fit-lehti, jossa oli kirjoitus karkkipäivästä. Siinä kirjoitettiin karkkipäivän eduista ja haitoista. Kirjoituksen mukaan pelkkä karkkipäivän asettaminen saa ihmiselle asikaan himon. Kun kuutena päivänä viikossa karkki on kielletty asia, sitä tekee mieli ja sitä ajattelee. Seitsemäntenä päivänä ahtaa itseensä makeaa mahan täydeltä ja kaupan päälle tulee väsymys ja huono olo. Sitä sitten kutsutaan hemmotteluksi.

Kuulostaa NIIN tutulta. Reilu kuukausi sitten karkin syöntini oli ihan mieletöntä. Söin varmasti kilon viikossa. Useimmiten mieheltäni salaa ja nopeasti, ettei kukaan näe. Ihan sairasta siis. Sitten kerran viikossa kannoin luvan kanssa puoli kiloa sokeri-rasva-väriaine-sekoitusta kotiini ja söin ne muutamassa tunnissa. Joskus muutama karkki, yleensä ne paha,  jäi seuraavalle päivällä. Siis ne niin pahat, että ne piti syödä kuitenkin sitten seuraavana päivä, kun ei muuta herkkua ollut.

Siskoni kanssa tehty lupaus-ohjelma auttoi siinä, että karkkipäiväni piti. Lauantaisin meni suklaalevy + 400g karkkipussi. Lisäksi vielä miehen pienestä pussista maistiaisia. Hampaita ei tietysti voinut pestä karkin ahmimisen jälkeen, sillä hyvä maku olisi häipynyt. Illalla oli ällöttävä olo, uni tuli taatusti kesken illan elokuvan ja seuraavana päivänä suussa maistui **ska. Ah, mitä hemmottelua.

Aiemmin olen pitänyt karkkipäivää niin, että olen tavallaan vierottunut itseni makeasta karkkipäivän avulla. Kun makeaa syö paljon, sitä pystyy syömään aina vain enemmän. Himo ei tyydyty, ennen kuin on niin huono olo, että oksettaa. Karkkipäivän avulla kerralla syötävän karkin määrä on vähentynyt, sillä huono olo on tullut aina vaan pienemmästä määrästä. Kun vieroitus on ollut tarpeeksi pitkällä, olen antanut itselleni luvan syödä karkkia muinakin päivinä, kohtuudella.

Kun viime viikolla luin tuon Fit-lehden artikkelin, annoin itselleni luvan luopua karkkipäivästä. Silloin oli keskiviikko. Arvatkaas kuinka kävi? Söin perjantaina kaksi KinderMaxi patukkaa, jotka siis on niitä minun mittapuulla tosi tosi pieniä Kinderin suklaapatukoita, maxi-sanasta huolimatta. Lauantaina söin yhden sellaisen. Sunnuntaina muutaman karkin kyläillessä.

En siis ole rynninyt kauppaan ostamaan MAXI-pussia erivärisiä ja makuisia karkkeja, vaikka minulla on ollut siihen lupa.

HYVÄ MINÄ!!!