Mikäs tässä on laihiksella olla, kun herkkuja tuodaan nenän eteen! Kyll on hyvä olla...Glögiä, kinkkua, suklaata ja sitten kierros alusta! Kaksi jouluruokailu tälle vuodelle jo ollut ja toisessa syötiin sitten jälkiruuan päälle vielä täytekakkua! Ei tietenkään pidä valittaa, ruoka on ollut vielä tarjottua. Ja paikalle olen lähtenyt sen tapahtumien sosiaalisuuden vuoksi en niinkään syömään. Mutta myönnettävä on, hyväähän se ruoka on ollut!

Itsenäisyyspäivän juhlaruokana oli karjalanpaistia. Samoin kuin monena vuonna aiemminkin. Kävipä vaan niin, että salaatti jäi tekemättä. Ihan vaan siksi, että oli nälkä ja en jaksanut ottaa niitä salaatinlehtiä jääkaapista ja huuhdella sekä pieniä pätkää kurkkua. Jaksoin kyllä odottaa sitä paistia kolme tuntia uunista! Kaiken lisäksi ruoka syötiin hätäseen sottaisessa ruokapöydässä, että se niistä juhlallisuuksista.

No entäpä meidän tsempparihaaste siskon kanssa. Täytyy myöntää, että aika heikosti voi sekin. Oltiin vuorollamme sairaana ja muuten vaan kiirreisiä, ettei tullut päivitettyä tilannetta. Nyt siis on useampi viikko jäänyt väliin! Kyllä tässä on yritetty molemmat katsoa syömisiä ja liikkua enemmän, mutta on se nyt kumma jos ei kerran viikossa ole aikaa lähettää yhtä tekstiviestiä!!! Ja tekosyitähän piisaa!  Nyt kuitenkin vähän sovittiin, että ei tipu raflaruokaa eikä leffaa, ellei oteta jotain tehokuuria vielä ennen joulua. Ja pahasti näyttää, että se jää tekemättä.

Ajattelin sitten, että jos meitä olisi enemmän huolehtimassa toisistamme, niin homma voisi toimia. Aina yksi jaksaa tsempata, vaikka kaksi luovuttaisikin. Siksi haastoin molemmat siskoni vuoden alusta painon pudotukseen ja he suostuivat!!! =) 

Yllättäin homma alkaa vasta ensivuoden puolella. Niin kuin kaikki parannuksen tehdään yleensä huomenna tai ensiviikolla! Mutta siihen asti pitäis selvitä LIHOMATTA joulun yli... Toinen siskoni oli katsonut jonkun laihisohjelman, jossa sängyn kokoinen nainen, joka ei päässyt enää liikkumaan, sanoi ylipainon tulevan varkain. Olen kyllä NIIN samaa mieltä! Mahduin 42 koon farkkuihin, sitten tuli kilo, sitten 2 ja 3 kiloa ja seuraavaks huomasin olevani kokoa 48!  Jos olisin pysäyttänyt sen siinä viiden kilon jälkeen ei tarvisi nyt miettiä painonpudotusta! En vain oikeasti ymmärtänyt, että asialle voi tehdä jotain. Tai uskoi vain, etten liho! Olin niin pitkään ollut saman kokoinen... Voi minua typerystä.

Nyt ei kuitenkaan enää valitella ja harmitella, vaan nyt on elämä raiteillaan ja toivottavasti kohta on raiteilla myös kaapillinen vaatteita, matkalla vähäosaisille. Saavat paidoistani telttoja!

Onneksi niihin jouluruokiin kuuluu myös se terveellinen puoli: hedelmät, ihanat salaatit ja rosolli, kala (jota vasta opettelen syömään) ja tietysti glögiä saa myös kevyenä! Nautitaan siis niistä!!! Ja jos niitä konvehtirasioita lahjaksi tulee jo joulun alla, niin nehän voi paketoida ja laittaa vahingon kiertämään. ;)