torstai, 7. huhtikuu 2011

Varttivuosi lusittu...

Vuodesta on kuulemma kulunut ensimmäinen neljännes? WA??? No uskottava se kai on, vaikka itse elelen kyllä vielä tammikuuta sulavasta lumesta huolimatta. Lumen sulaessa on sulanut onneksi vähän muutakin. Useampi kilo rasvaa nimittäin. Omat tuloksen ei nyt ole mitenkään päätä huimaavia, mutta olen iloinen ja ylpeä joka ikisestä grammasta ja millistä joka minusta on lähtenyt! Ja olen ihan hurjan ylpeä siskoistani, joilla on ollut hyvä tsemppi päällä ja jotka on valaneet uskoa minuunkin tiukan paikan tullen.

KolmenPienenPorsaanElämänTapaMuutoksenVirallisestiEnsimmäinenHaasteosuus on nyt päättynyt. Voittaja tiedetään jo, mutta…voittaja ei tiedä sitä (ellei ymmärrä eksyä tänne). Ennen tuloksiin ja analysointiin siirtymistä kerron vähän, kuinka aikani on kulunut LaihduLiikkumalla-ryhmän kanssa. Sielläkin on enää muutama jumppa jäljellä.

 

Spinningistä olen viimeksi kirjoitellutkin. Kovasti tekisi mieli kokeilemaan lajia uudelleen, mutta ehkä sitten jonain päivänä. Nyt on jo tuo kaksi vesijumppaa viikossa tuntunut hankalalta lapsenhoidon kannalta, joten turha edes yrittää lisätä poissaoloa harrastuksien myötä. Onhan minulla koko elämä aikaa raahautua sinne spinnaamaan! Pääasia, että liikun jotenkin ja riittävästi!

Spinningin lisäksi pääsin kokeilemaan paljon puhuttua Zumbaa.. Tähänkään lajiin en oikein osaa sanoa juuta tai jaata.  Pidän tanssimisesta, rakastan musiikkia ja minulla ON rytmitajua, mutta millään näillä ei ollut mitään merkitystä Zumba-tunnilla. Rytmi oli niin äärettömän nopea, että ei jäänyt paljoa lapsen lapsille kerrottavaa kokemuksesta. Hauskaahan se oli. Kymmenkunta ylipainoista hytkyy kukin eri suuntiin ja eri tahtiin. Puuttui vaan koominen pään yhteenlyöminen, muuten olisi voinut luulla sirkusesitykseksi. Oli kaikilla ainakin kestohymy päällä! Yhtä aikaa olisi pitänyt lantion keinua, jalan tehdä twisti-liikettä ja käden pyöritellä ilmaan kahdeksikkoa. Juuri, kun opit liikkeen ja aloit saada rytmistä kiinni, pitikin jo pyörähtää ympäri, sheikata ja vaihtaa liikettä! Oookke moi…

Keskittymistä ei kyllä yhtään helpottanut A) ihan omaan tahtiinsa heiluvat kanssalaihtujat B) keski-iän ylittänyt mieshenkilö, joka ilmeisesti tarkasteli mielellään muiden liikkeitten puhtautta… C) Ihan älyttömän vetävän näköinen vetäjä! Tässä vaiheessa lienee tervetullutta muistuttaa, että olen ihan 100% heteronainen. Zumba-tunnin oli vetämässä nuori, kaunis, älyttömän hyvä kroppainen, pieni kokoinen nainen. Puolet tunnista  ajatukset harhaili aatteissa ”jos tätä tekemällä, saa tommosen kropan ja kykenee tommosiin liikkeisiin tuollaisella rytmillä niin…” ja kävipä mielessäni jopa ”ollappa mies”-ajatus. Voin siis suositella, että joka jätkä lähtee kerran elämässään Zumba-tunnille, ihan vaan kattelee…ikään, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntaumukseen katsomatta voin kertoa, että huhhuh!

No jos nyt jotain sen terveydellisistä vaikutuksista sitten analysoisin, niin täytyy sanoa, että niin epämääräsen epäpuhtailla liikeradoilla ei kyllä ainakaan minun lihaksistossa tuntunut minkäänlaista vaikutusta. Sen sijaan syke pysyi aika korkealla koko tunnin ajan ja hikkee pukkas! Paidan selkämys oli kyllä ihan litimärkä ja otsalta valui hiki! Kyllä siinä siis jotain tapahtui, vaikka itse liikunta sessio olikin epämääräistä huitomista eri ilman suuntiin… Kuulin sitten muutaman lajia kokeilleen suusta, että ensimmäinen vuosi menee liikkeitä harjoitellessa. Sen jälkeen, kun on liikkeet oppinut ja myös keho tajunnut vanhasta poikkeavat liikeradat voi tunnin vetää puhtaasti ja saa siitä parhaat irti. Ilmeisesti Suomessa kuitenkin riittää näitä arki-illan bilettäjiä, jotka kuluttavat energioitaan mieluummin tanssimalla väärin liikuntasalissa, kuin heräämällä sunnuntaina puolilta päivin päänsärkyyn… Ihana hullu Suomi!

 

Sain myös lopulta sen oman saliohjelman. Häpeäkseni täytyy sanoa, etten ole tehnyt sitä läpi kertaakaan. Siinä oli paljon liikkeitä, jotka pystyisin tehdä kotikonstein, mutta ei… En ole saanut aikaiseksi. En edes alli-liikkeitä, vaikka tavoitteet allien hävittämisestä sukupuuttoon on aika kovat! Ohjelma näytti aika simppeliltä, mutta kieltämättä haastavaakin liikesarjaa tulossa. Useilla toistoilla, pienillä vastuksilla, sillä rasvaahan tässä ollaan polttamassa, ei hakemassa niinkään mitään ennätyksiä. Vahva aikomukseni on käyttää tämä työttömyys-kortti hyväksi ja hakea 10 kerran passi kuntosalille. Hinnaksi alennusten jälkeen jää hurjat 20 euroa, joten siinä ei korkealta tipu. Ja pihinä ihmisenä en voi jättää käyttämättä hankkimaani, joten pitkät sitoutumiset sopii minulle!

Vaikka kerrottavaa olisi vielä vaikka millä mitalla, on nyt pakko pitää paussi, joka sisältää vain nukkumista, aamupalaa, pakkaamista, matkustamista, risteilyn….. Eli siis. Tuloksista, tuloksista ja tuloksista analyyseineen pohdintaa joskus toisten. Nyt kutsuu NukkuMatti!

torstai, 24. helmikuu 2011

Hyvin polskii ja spinnaa

Täytyy todeta, että haastavaksi on KolmenPienenPorsaanLaihtumisHaaste käynyt. Kukin possu on vuorollaan sairastanut ja sen lisäks lapset sairastanut ja joka puolelta koeteltu meidän päätöstä paremmasta elämästä. Sitkeittä emakoita ollaan, sillä hengissä kuitenkin vielä ja yhteensä on lähtenyt jo melkein kymmenen kiloa!! IsoPossu on muuttunu urheiluhulluksi ja KeskiPossu "vaan laihtuu". Loistavaa me! Sitten otetaankin vähän toisenlainen näkökanta asiaan. Meikäläisen osuus tuosta MelkinKymmenestäKilosta on 1-2, riippuu mistä katotaan. Mutta laskussa ollaan kuitenkin!

Minun osaltani haasteet on epäonnistunut tasasta tahtia ja ellen halua maksumieheksi tuolla muutaman viikon päässä häämöttävänä päivänä, niin jotain pitäis tehdä. Ei pitäis vaan TÄYTYY suorittaa haasteet läpi ja sen lisäksi laihtua!

Uutta elämäähän viimeksi täällä uhosin. No se on oikeasti alkanut! Pyrin syömään kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja siinä oon onnistunu nyt viikon ajan! Sen lisäks syön WellnessShakea säännöllisesti vähintään kerran päivässä. Makeanhimopäivinä kolme kertaa. Sen ansiosta kaakao on jääny pois, jota ole juonut silloin, kun muut ottaa kahvia. Myös karkki on jäänyt vähälle, tai voisin sanoa, että kulutan karkkia nyt niin kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. Mielessähän se on päivittäin, mutta Wellnessin avulla pysyn poissa karkkihyllyltä. Lisäks huomasin, että suklaa maistuu hyvälle! Mikä tahansa suklaa, mitä kaupasta saa! Vielä pari viikkoa sitten piti syödä vähintään 250g ennen, kuin oli maistunut riittävästi. Nyt pieni patukka riittää, enkä haluakkaan enempää. Tosin siihen vaaditaan, että olen syönyt koko päivän oikein. Muuten voi kyllä käydä hassusti.

Muuta uuteen elämään liittyvää on se, että mun tekee mieli tuoretta, vihreää tai muita värillisiä kasviksia, hedelmiä, marjoja ja VETTÄ! Ja käytän niitä reippaasti päivittäin! Vielä on opettelemista, mutta hyvään suuntaa mennään. Aamusinkaan ei ole niin nälkä, että ällöttää vaan ihan reilusti saan nauttia siitä aamupalan teosta. Johon puolestaan liittyy se, että herään aiemmin ja siihen taas se, että menen aiemmin nukkumaan ja uni tulee! Paitsi tietysti tänään, kun bloggailen..

Sitten urheilu-uutisiin. Vesiliikunta on ihanaa! Oon aina rakastanu vettä! Lillun suihkussakin aina niin kauan, kuin mahdollista ja uiminen on super kivaa! Kävin aiemminkin harrastamassa vesiliikuntaa, mutta sain siitä pään- ja niskasärkyä. Nyt ei ole ollut sellaisia ongelmia. Hyvältä tuntuu koko kehossa! Luulen, että olen nyt paremmassa kunnossa, kuin silloin ja sen takia en kipeydykään, kun olen siellä vedessä oikeassa asennossa ilman vääriä jännityksiä.

Eilen olin läskikurssiin kuuluvalla spinning-tunnilla, joka vedettiin samaan tahtiin, kuin mille tahansa ryhmälle. Oli nimittäin yleinen vuoro, mutta meille laihduttajille oli varattuna etukäteen ilmaiset paikat. Menin tunnille reippaana, iloisena ja positiivisin odotuksin pari minuuttia myöhässä. Muut aloitteli lämmittelyä, kun pirteä ja ystävällinen ohjaaja tuli vielä opastamaan minua pyörän säätöjen kanssa. Kun säädöt oli saatu kohdalleen ja juomapullo hollille, kipusin pyörän selkään ja ajattelin, että tästä tulee kivaa. Kunnes aloin polkea.

Ensinnäkään vastuksen säätäminen ei tahtonu onnistua. Poljin aivan liian kevyellä ja jalat vain sinkoili edes takaisin. Toisekseen, vaikka sarvien ja penkin väli oli mitattu ja piti olla ok, en meinannut ylettyä sarviin. Homma alkoi kuitenkin hyvän musiikin ja innostavan ohjaavan ansiosta sujua ja tuntui ihan kivalta, kun alku kankeus oli voitettu. Tuntui kivalta siihen asti, että ei tuntunut kivalta. Oikean jalan varpaat oli tunnottomat. Ilmeisesti kengän nauhat tai polkimet siteet oli liian tiukalla. Yritin haeskella toisenlaista ajoasentoa, mutta turhaan. AHDISTI! Teki mieli itkeä! Koska siinä vaiheessa oli poljettu jo itsemme hikeen, luulin aikaa kuluneen reippaasti. Niinpä päätin antaa koiven kärsiä ja jatkaa samoin säädöin.

Jossain vaiheessa jalasta kai häipy tunto kokonaan, koska ei enää sattunutkaan. Yhden kappaleen ajan poljettiin istualtaan reippaasee tahtiin, tuntui kivalle. Sitten laitettiinkin vastusta lisää ja noustiin hölkkäämään. Hölkästä siirryttiin etunojaan, edelleen seisovassa asennossa ja lisättiin vastusta ja taas hölkättiin. Jalat oli tulessa! Ihan kamalaa! Ihan kamalan kamalaa! Kun päästiin taas istuen ajelemaan pyörällä omaan tahtiin, niin olo parani. Ainakin siihen asti, että oikea jalka muistutti verettömyydestään. Ajattelin, että on enää noi vartti jäljellä ja jatkoin jalan kidutusta.

Ja taas mentiin. Lisättiin vastusta ja tehtiin spurtteja seisten ja istuen. Näytti hirmu hauskalta, kun yhtäkkiä ohjaaja veti takamuksensa penkin yli, taakse ja polki sieltä. Osasin jotenkin kuvitella, miltä se tuntuisi jaloissa. Kun tuli uudestaan samanlainen tilanne, yritin mennä perässä. No enhän minä päässyt. Onneksi en! Todennäköisesti en olisi päässyt siitä ylös ja mitäs sitten?! Jalat kiinni polkimissa ja persus jumissa penkin takana. 

 

torstai, 10. helmikuu 2011

Uusi elämä...alkaa huomenna...?

Aina päädyn tähän samaan: huomaan lataavani suuhuni sipsejä, karkkeja tai jotain muuta ei-niin-terveellistä, vaikka oon päättäny muuttaa elämän tapani. *huoh* Ehkä taas huomenna aloitan uuden elämän?

Elämän tapojen muuttaminen ei muuten ole mikään pikkujuttu. Kun liikunta on jääänyt erinänisten hyvien tekosyiden takia on hirmu vaikea saada se taas osaksi jokapäiväistä elämää. Varsinkin pienen lapsen vanhempana, kun viime viikot on tuntunut, että koko ajan on joko itse sairas tai sitten lapsi. Onneksi se laihdu liikkumalla- kurssi pakottaa raahautumaan vesijumppaan kaksi kertaa viikossa...paitsi nyt, kun olen jossain 600 km päässä.

Viikon haasteeksi KolmenPienenPorsaanHaasteeseen annoin 3 annosta hedelmiä/marjoja per päivä sekä kolme vatsalihastreenia/vko. Kuulostaa pikkujutulta ihmiselle, jolla elämäntavat on kunnossa. Entäpä sitten meille, kolmelle pienelle porsaalle? No yhden pakastimesta ei löydy marjoja, toinen ei saa syötyä niitä paljaaltaana ja kolmas, minä PikkuPossu olen lomailemassa ja elän kahden muun perheen ehdoilla. En osaa tuoda tarpeeksi esille asiaa: minä tarvin hedelmiä! Tekosyitä, tekosyitä. Retuperällä on, tiedetään... 

Entäs ne vatsikset? No eipä ole tullut tehtyä. Ei vaatisi tilaa, aikaa, välineitä. Sen kuin tekisi. Mutta ei. Laiska, mikä laiska.

No jos jotain hyvääkin, niin: Olen nyt käynyt kahdesti vesijumpassa ja AI IHANUUTTA!!! Saan oman kuntosaliohjelman varmaankin ensiviikolla, jota voin ehkä sitten vesijumppien loputtua alkaa harrastaa. Ja toisaalta soveltaa ohjelman myös kahvakuulatreeniin, kun sellaiset aion hankkia. Pikkuveli opasti kahvakuulien kanssa ja voin kertoa, että oli kokemus! Ensinnäkin tajusin kuulien monipuolisuuden ja toisekseen AH IHANA KIPU! 

Muuta hyvää kerrottavaa on! Olaan täällä käyty ulkoilemassa sään sallimissa rajoissa. Huomasin, että hölkkääminen ei satu, eikä sen myötä happi lopu. Sen sijaa se on aika kivaa ja hölkkävauhtinikin on ihan ookkei! Tosin jalat ei jaksa mahdottomia, mutta ihana huomata ettei koko kroppa ole paskakunnossa! 

 

Tämmöisiä tällä erää. Täytyy vielä tässä vaiheessa nostaa hattua KeskPossulle, joka on saanut painon tasaiseen laskuun sekä IsoPossulle, jonka paino ei ole noussut sairasteluista hulimatta ja jota on purrut urheilukärpänen. Vielä kun tämä PikkuPossukin saisi tsempin päälle, että se puntarin lukema laskisi! Mutta voin kyllä kertoa, että olen salaa iloinen jo siitä, ettei lukema ole noussut. Tuntuu, että sen verran vähän olen mitään tehnyt tämän kuukauden aikana, mitä KolmenPienenPorsaanLaihtumisHaaste on kestänyt. Olisi varmaan aika oikeasti tehdä asioille jotain..

 

 

torstai, 27. tammikuu 2011

I got muscles! =)

Jipii! Mulla on lihaksia! Ja mulla on kirjallinen todistus siitä, että mulla ON lihaksia WOHOO!!! Juttuhan menee siis näin:

Äiti ja isä maksoi mut "laihdu liikkumalla" ryhmään, joka liikuntapainotteisesti pyrkii edistämään painonpudostusta kolmen kuukauden ajan. Ryhmän avustuksella ja eri liikuntamuotoihin tutustumalla olisi tarkoitus löytää liikunnalle paikka arjessa ja ehkä se lempilajikin kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja. Ryhmä kokoontui tänään ensimmäisen kerran kehon koostumusanalyysin merkeissä.

Tiesin entuudestaan noin suunnilleen, mitä kaikkea laite analysoi ja miten se käytännössä tapahtuu. Kehon läpi kulkevat sähköimpulssit mittaa kehossa olevan veden, proteiinin, mineraalien, lihaksen ja rasvan määrän. Ennakkoon odotin, että mittarin sähkö on säädettävissä täydelle teholle niitä varten, joilla ei enää ole toivoa. Olisi ollut tosi kätevää, että tulevaisuuden sairaat keski-ikäiset olisi saatu heti suoraan pois kuormittamasta sairaseläke- ja sydän-&verisuonitautitilastoja. No, ilmeisesti kaikilla oli vielä jotain tehtävissä...

Avojaloin nousin vaa'an tyyppiseen härveliin metallisten jalansijojen päälle ja käsiin otettiin metalliset kapulat. Digitaalinen näyttö edessäni alkoi välittömästi laskea painoani ja rasvan määrää. Kun nämä kaksi lukemaa siinä ensimmäisenä pisti silmään ja vain kohosi ja kohosi ja kohosi, niin kyllähän se hirvitti! En tiedä, mikä olisi oikea sana, mutta hirvitti, pelotti, suretti ja oksetti.

Tiesin totta kai, että rasvaa tässä kehossa riittävästi pihan tinteille useammaksi talveksi. Oletin myös, että lihaksia ei juuri löydy. Kaikki maailman lihaskuntotestit on aina mennyt vain säälistä läpi! Parhaimmassa kunnossa (n. 12 vuotta sitten), aktiiviliikkujanakaan ei lihaskuntoa tuntunut löytyvän. Arvelin, että ainokaiset lihakset kropassani löytyy käsistä, sillä 13 kiloinen reilun vuoden ikäinen tyttö vaatii kanniskelua ja nostelua pitkin päivää. Hyvä punnus! Mutta epäilin keskivartalon lihasten olevan siellä normaalin alapuolella ja jalkojen lihasten olevan olemattomissa. Toisin kävi! Tässäpä näitä tuloksia.

 

Paino 91,7 kg (ihanne 47,9-64,9)

Lihasmassa 27,2kg (ihanne 21,4-26,2)

Rasvamassa 42,7 kg (ihanne 11,3-18,1)

 

Teen nyt tämmösen oman analyysin... Otetaan ensin tuo paino. Siinähän nyt ei ollut mitään yllättävää. Paitsi se, että KUKA 162 senttinen painaa alle 50 kiloa ja on kaunis?! Sitä en halua! Jos siihen päädyn, niin lopettakaa saman tien! Toi 65 kiloa kuulostaa jo realistiselta. Mutta kun olen aina ollut iso, niin se 70 kiloa olis jo suuri saavutus ja näyttäisin hyvältä!!!

 

No lihasmassa sitten. WAU! Mulla on niitä lihaksia sittenkin! Alhaisimpaan ihanteeseen verraten kuutisen kiloa enemmän! Oon tosta tosi ylpeä ja se tsemppaa tekemäänkin enemmän. On kerran lihaksia, millä tehdä!  Lappusesta selviää, että oikeassa sekä vasemassa kädessä on molemmissa n. 2,7kg lihasta. Se on reippaasti yli ihanteen! Keskivartalon lihaksia löytyy 23,2kg. Sekin hieman yli ihanteen. Ja oikea sekä vasen jalka, molemmissa n. 7,4kg. Jalkojen lihasmassa oli siellä ihanteen korkeimmilla luvuilla. Molemmat puolet on sopusuhtaiset. Ainut epätasapaino tulee ylä- ja alavartalon välillä, kun ylävartalonlihakset on niin MAHDOTTOMAN SUURET! 

 

Sitten tuohon rasvaan. Tuo luku on ihan älytön! Mussa on yli 40 kiloa rasvaa, kun saisin painaa vain n.60 kiloa! Mun rasvaprosentti on 46,5! Melkein puolet musta on turhaa ällöttävää ihraa! Ei tää ollu mikään yllätys, ei todellakaan. Kyllähän mä nyt tiiä, että jos mulla on 30 kiloa ylipainoa niin mussa on 30 kiloa liikaa rasvaa! Mutta silti... Hyi helvetti!

Sitten tämä mun oma-analyysini lopputulos. Painan 91,7 kg. Rasvamassaa löytyy 42,7kg, kun normaalialueen ylin luku on 18,1 kg. Tavoitepainoni tulee siis tässä:

42,7-18,1= 24,6 kg

91,7-24,6= 67,1 kg

Ja jos kuppikoko ei pienene yhtä kokoa enempää, niin tuohon vielä pari kiloa päälle. Sen verran isot ryntäät löytyy verrattuna muuhun väestöön... Eli 70 kiloisena olisin valmis poseeraamaan vaikka pikinit päällä! Riippuen tietysti siitä roikkuvan nahan määrästä...Mutta jos tuonne 70 kiloon pääsen, niin olen kyllä valmis kuluttamaan rahan jos toisenkin siihen, että se nahkakin kurotaan kasaan!

Kone antoi tavoitepainoksi 63,7kg.

 

Olo on siis toiveikas! Helpottunut! Innostunut! Ja kun tuo rasvan määrä selvisi nyt niin konkreettisesti, niin revin siitä kyllä jaksamista kuntokuuriini pitkän pätkän! Voiko olla enää yksinkertaisempaa: mulla on 20 kiloa rasvaa kropassa, mikä pitää polttaa sieltä pois! 

Tähän asti oon vaan aatellu sitä, että mun täytyy saada itteni parempaan kuntoon. Siis, että jaksan tehä asioita ja että selällä olis tukea jne. Nyt mä tiiän, että mun lihaskunto on ihan ok. Ei muuta ku sitä rasvaa polttamaan! Voi pojat!

Kyllä muuten tulee Kolmen Pienen Porsaan laihtumisehaasteeseen piiiiiitkäää ja taaaaasasta rasvanpolttoa monin toistoin ja matalla sykkeellä! Nämä tytöt lähtee toukokuussa cityruniin!

 

Mitäs muuta tässä vielä olis analyysistä kerrottavaa... Muuta ku et jokainen joka kynnelle kykenee, niin mittauttamaan ittensä ja heti! Tosta on hirmunen hyöty aktiiviliikkujallekin, kun näkee noi puoltamisetkin! Onhan tossa lapussa paljon semmostakin, mistä en mitään ymmärrä. Mutta katotaan niitä sitten, kun päästään näistä rasvoista eroon!

Ai niin! Perusaineenvaihduntani on 1429 kcal päivässä. Sen verran tarvin/kulutan siis suorittaakseni peruselintoiminnot. Vaikka vaan makaisin, niin tarvin tuon. Oletin tuonkin luvun olevan pienempi, mutta johtunee siitä, että oletin lihasmassani olemattomaksi. On se kätevää, kun on muskelimimminä on lupa vetää yksi keksi enemmän!

Leikki sikseen, tää on totista totta! On oikeesti helpompi jatkaa, kun tietää ettei tarvi ensin hakata niitä puita, joista höylätä ne lankut, joista rakentaa ne kärryt, joilla kuljettaa se maito, josta tehdään se juusto... You know! On olemassa tahto, aika, kannustus, tavoite ja myös toimiva kalusto, jolla lähteä sitä rasvaa polttamaan!!!

 

SO HAPPY TO NIGHT!

sunnuntai, 16. tammikuu 2011

Jojoilua ja pohdintoja

Ompahan ollu vaihtelevaa viimeset 2 viikkoa!!! Välillä oon ollu ihan intopiukeena pudottamassa heti tänään 100 kiloa ja välillä vetämässä kilotolkulla herkkuja naamaan. Tässäpä otteita minun kirjoitteluista Facebook-viestittelyssä siskojeni kanssa.

8.1.

Haasteena iltasyömättömyys kello 20 jälkeen.
"Minun nimeni on PikkuPossu. Olen ruokanisti. Ruoholisti. Ruokolisti. Rukolis? Jos rukoilis..
Ymmärrän, että ruoka on minulle ongelma. Myönnän, että ruoka on minulle ongelma. Mutta yritän elää sen ongelman kanssa ja ehkä vielä jonain päivänä voin sanoa, että OLIN rukolis, mutten enää! Olen nähnyt valoa tunnelin päässä! Tänään iltasyömättömyys ei enää tuottanut ongelmia, sillä en ollut syömättä!

Aprillia! Totta kai olin syömättä, melkein. Rakas sulhaseni teki dippivihanneksia ja tavasta olin valmis syömään pari porkkanan palasta, mutta dippiä ei enää edes tehny mieli. Kello oli n.10 illalla. 11 aikaan söin yhteensä puolikkaan porkkanan.
Ongelmia tuotti se, että tulin kaupasta vasta kello 19:30 eikä minulla jäänyt aikaa laittaa iltaruokaa. Siis päivällistä, kuten maanasukkaat sitä kutsuvat. Lämmin ruoka jäi tänäänkin syömättä, mutta muuten olen pysytellyt terveellisissä aterioissa (sekä hillomunkissa).

Kello on nyt 23:45 enkä usko kuolevani nälkään.
Nälättää kyllä hieman, mutta se menee ohi teellä ja nukkumalla.

Aamulla odottaa herkku:

2/4 lasia maustamatonta jogurttia
1/4 lasia karviais-boisenmarjakeittoa
1/4 lasia täysjyväohjahiutaleita

NAAAAM!!!!! Tosi täyttävä, TOSI MAUKAS ja terveellinen. Vaikka tuossa valmiskeitossa on sokeria, niin sokton jogurtti tasaa sitä aika hyvin. Sopan sijasta vois tietysti käyttää pakastemarjojakin...

Herkullisia unia! =) "

 

12.1. Haasteena liikuntasuoritus 1/2h joka päivä

"Koska mua vituttaa, niin en jaksanu ees lukea teijän juttuja! Oon ollu 4 päivää yh:na (enkä kykene siihen!) ja oriflamen tilauspäivä on tänään. Aamu alko päänsäryssä ja huomasin ensimmäisenä, että en sit eilen tehny sitä puoltatuntia! Että vituiks meni seki. Mä ehkä koitan loppuviikosta tsempata tai sitte en."

 

15.1. Edelleen liikuntahaaste

"Mä pääsin Turmion Kätilöiden Hadesin avulla kuitenkin johonkin "life is hard but so am i"-tilaan. Ja sitten Juha Vuorisen juoppohuumorin kautta kiinni "mulle ei vittuilla" -asenteeseen ja tulossa ollaan! Takaisin siis... Onneks nää mun masikset ei kestä kauaa ja niitä on ehkä neljä kertaa vuodessa. Oon niin hemmetin positiivinen olento. Ja nyt kun jaksoin lukea nuo teijänkin keskustelut tuolta, niin alan pikkuhiljaa olla intoa täynnä taas.

Sovitaanko, että mun ei tarvi raportoida kuluneen viikon epäonnistumisista sen enempää. Puntarissa voin käydä jos uskallan. Voin kertoa että rikkeitä löytyy niin paljon, että edhonalainen ei tulis kysymykseenkään vaan suoraan ihrakuninkaaksi läskien vankimielisairaalaan. Seuraava kerran ootte sit armottomampia! En mä rikki mee ja toista kertaa ei kyllä näin pahasti oo vara lipsua, jos meinaa että tässä elämäntapoja ollaan muuttamassa. Ehkä tekin saatte haasteen aikana yhet viikot anteeks, mutta sitä ei kerrota teille, ettei oo liian helppo lipsua."

 

Tuossa siis ailahteluja kuluneelta kahdelta viikolta! Vaihtelua on siis rittäny! Eka viikko oli oikeasti rauhottava. Se, että jätti iltaisin syömättä, teki paljon! Aamupala maistui ja uni oli paljon parempaa! Tosin uni ei kyllä tullut tyhjällä mahalla.... Tajusin, ettei tullut herkuteltuakaan eli ne turhat kalorit tulee syötyä siis iltaisin.

Viikon päätyttyä päätin, että iltasyömättömyys pysyy elinikäisenä kumppaninani, mutta toisin kävi.  Viikolla nimittäin Mikko Zetterbergia lainaten "ei paljoo kiinnostanu". Ei siis mikään. Mistään ei tullu mitään ja oli hirmu helppo heittää hanskat tiskiin! Tosin puntarin mukaan se oli ihan hyvä veto:paino tippu!

Mässyttelin iltaisin, en edes yrittäny liikkua...tai yritin pari ekaa päivää, mutta kun ei siitä tahtonut tulla mitään, niin annoin olla. Oon ollu kipeä joka puolelta ja karkin ansiosta sain hammassärkyäkin. Ja tympääntyneenä oon sitten pohdiskellu syntyjä syviä...

Lähinnä miettiny omien ruokailutottumusteni taustoja sieltä kotoa. Meillä syötiin perunaa ja jauhelihaa, perunaa ja hirvenlihaa, makaroonia ja jauhelihaa... Välipalana jogurttia, leipää, jogurttia, leipää ja jogurttia. Äiti jopa hiljattain, puoliksi vitsinä, mainitsi että ollaan juotu maitoakin pullosta viisi vuotiaksi eikä huolittu muuta ruokaa.

Ymmärränhän minä sen, että miksi näin on ollut! Onhan siinä ollut vanhemmilla puuhaa maatalossa. Aika ja rahat ollut tiukilla aina. Yksinkertaista perusruokaa ja hyvä niin. Voishan olla, että oltais syöty vain sitä makaroonia. Mutta joka tapauksessa esim. meillä oli salaattia hyvin harvoin. Sitä nyt tässä sitten aikuisiällä opetellaan syömään! Onneksi tuo sulho on taas tottunut monipuoliseen ruokavalioon pienestä pitäen ja syö kaikkia vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä ym. ihan ilman ennakkoluuloja.